Minulla on työnohjauksessa käytössäni valttikortti, jota en usko kovin monen työnohjaajan Suomessa hallitsevan. Se on kahden työnohjauksen viitekehyksen yhdistelmä: hyödynnän työnohjauksissani sekä kehittävää että ratkaisukeskeistä otetta.
Työnohjaushan on tavoitteellista työn tutkimista, työstä oppimista ja toiminnan kehittämistä. Työnohjauksen tavoitteet määritellään yhdessä työnohjattavien kanssa, ja ne voivat olla esimerkiksi työyhteisön ilmapiirin parantuminen, työn sujuvuuden paraneminen, yhteisten tavoitteiden selkeytyminen tai työidentiteetin kirkastuminen.
Ratkaisukeskeinen työnohjaus
Ratkaisukeskeisyydestä tulee helposti mieleen ratkaisujen ideointi. Ratkaisukeskeisyys ei kuitenkaan ole nopeiden ratkaisujen keksimistä, eikä työnohjaajan tehtävänä ole ratkaista ohjattavien haasteita.
Ratkaisukeskeinen työnohjaus on ennemminkin uusien näkökulmien ja mahdollisuuksien avaamista. Sen avulla ohjattavien vahvuudet ja voimavarat tulevat näkyväksi ja kehittyvät. Edistymisen ja positiivisten muutosten huomioiminen ja niistä oppiminen on keskeistä sekä tukee pystyvyyden tunnetta. Katse on tulevaisuudessa ja ongelmien sijaan keskitytään tavoitteisiin. Ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa on vahvasti ajatus, että ratkaisut löytyvät ohjattavilta itseltään.
Ratkaisukeskeisen terapian kehittivät 1980-luvulla Steve de Shazer ja Insoo Kim Berg.
Kehittävä työnohjaus
Kehittävä työnohjaus on menetelmä, joka ottaa huomioon haasteet osana muuttuvaa työtä ja työn systeemiä. Tämä saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta itse asiassa se on ohjattaville todella mielenkiintoista.
Ohjattavat pääsevät nimittäin tutkimaan työtään erilaisten jäsennystyökalujen avulla. Kehittävässä työnohjauksessa voidaan hahmottaa esimerkiksi tiimin kehityssuuntaa, kerätä arjesta havaintoja ja häiriöitä. Ohjattavien kanssa voidaan myös suunnitella ja toteuttaa työtä kehittäviä kokeiluja. Kehittävä työnohjaus voi myös tukea työntekijöiden työidentiteetin rakentumista.
Kehittävän työnohjauksen ajatus syntyi noin 10 vuotta sitten. Olin opiskellut kehittävän työntutkimuksen teoriaa ja metodologiaa Helsingin yliopiston tohtorikoulussa ja hyödyntänyt viitekehystä kehittämis- ja konsultointityössä jo jonkin aikaa, mutta totesin sen toimivan erinomaisesti myös työnohjauksessa. Aloin siis tuolloin, 2010-luvulla puhua kehittävästä työnohjauksesta, jolla tarkoitin kehittävään työntutkimukseen perustuvaa työnohjauksen lähestymistapaa.
Kehittävä työntutkimus perustuu kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan.
Mitä yhteistä on kehittävällä ja ratkaisukeskeisellä työnohjauksella?
Ratkaisukeskeisyydellä ja kehittävällä työnohjauksella on myös yhteistä. Molemmat viitekehykset suhtautuvat ongelmiin kiinnostuneesti ja uteliaasti. Kehittävässä työnohjauksessa ongelmat kertovat ohjattavien työn kehityksellisistä haasteista. Ratkaisukeskeisyydessä ongelmat itse asiassa auttavat löytämään ratkaisuja.
Sekä ratkaisukeskeisyydessä että kehittävässä työnohjauksessa keskeistä on toiminnan muuttaminen. Toiminnan muuttaminen voi auttaa ymmärtämään ongelmaa paremmin tai jopa poistaa sen kokonaan. Molemmissa kaivetaan esiin ja tunnistetaan toimivat tavat tehdä asioita. Kummassakaan ei haeta syyllisiä, vaan nimenomaan toisin tekemistä.
Miksi kehittävän ja ratkaisukeskeisen työnohjauksen yhdistelmä toimii?
Kehittävän ja ratkaisukeskeisen työnohjauksen yhdistelmä on ainutlaatuinen. Se yhdistää tieteellisen työntutkimuksen ja terapialähtöisemmän ratkaisukeskeisyyden toisiinsa. Lähestymistavat tukevat toinen toisiaan. Pitkien työnohjausprosessien aikana tulee usein monenlaisia tilanteita vastaan, jolloin tarvitaan myös erilaisiin tarpeisiin sopivia ”silmälaseja” ja keinoja. Joidenkin työnohjattavien kanssa voidaan valita jo lähtökohtaisesti jompikumpi lähestymistapa ohjattavien tavoitteiden mukaan.
Työkalupakissani on monenlaisia keinoja työyhteisöjen, työntekijöiden, esihenkilöiden ja johdon auttamiseen. Siellä on myös laaja kokemus hyvin erilaisista työyhteisöistä eri toimialoilta, laajoista kehittämishankkeista yksilöiden ohjaukseen.